Se kaupunkimaisema kohtelee niin kuin parhaaksi näkee.
Tuulen kieltä puhuvat riisutut puut.
Katulyhtyjen valokiila kuolee märkään asfalttiin.
Sade pisaroi päin valoa.

Sade huuhtoo pois askelten jäljet.
Askel polkaisee asfaltiin sylkäistyn purukumin.
Tumma taivas kattaa.
Syksyn märkä tuoksuu.

Hajasijoitettuja ajatuksia muistoissa.
Aistien kesä käy lähellä.
Se kaipuu herättää halun puhua ääneen.
Huutaa sanoja pimeyteen.


Maija Varonen