Polkua kauan on vienyt kulkijan tie,

ohi valkoisen kylän,

kappelin pyhän.

 

Ylös vuorelle vie,

alas laaksoon, kivetty mutkainen tie.

Vuorella, laaksolla, avoin kukkiva syli,

koko kauneus kuin sieluuni suli.

Avaruutta, hiljaisuutta,

kauan katsoin usvan sinisyyttä.

 

Kuin lumotusta tuosta,

jotain matkaani sain,

hippusen kultaa kai.

 

Kivetyltä tieltä,

pois askeleeni vievät sieltä.

 

 

Maija Varonen   24.3. 2012