nurmella ja kukkamaalla

tuntevat arvonsa ne täällä

eivät lähde itkemällä

eikä kitkemällä

rikkaruohoja lehmänruokaa

huokaan

ruohonleikkurinkin alla

pelastuvat niiaamalla

keltaista peltoa katselen

pian hahtuvat lentävät arvelen

miksi turhaan elettäkään teen

jospa kukista kiedon seppeleen

parasta kun aurinkotuoliini kömmin

voikukkateetä mukistani hörpin.

 

 

Maija Varonen  5. 6. 2011