nurmella ja kukkamaalla
tuntevat arvonsa ne täällä
eivät lähde itkemällä
eikä kitkemällä
rikkaruohoja lehmänruokaa
huokaan
ruohonleikkurinkin alla
pelastuvat niiaamalla
keltaista peltoa katselen
pian hahtuvat lentävät arvelen
miksi turhaan elettäkään teen
jospa kukista kiedon seppeleen
parasta kun aurinkotuoliini kömmin
voikukkateetä mukistani hörpin.
Maija Varonen 5. 6. 2011
Kommentit