Voi minun pikkuista marsu - rukkaa,

tilanne itketti pikku - Jukkaa.

 

Jukka kovin suri ja nyyhki,

nenäliinalla kyyneleitä pyyhki.

 

Kaikilla siitä oli kovin huoli,

 marsu aamulla hiljaa kuoli.

 

Jukka marsunsa laatikkoon kääri,

hellästi silitti ja sääli.

 

Marsu haudan sai pensaan alla,

auttoi isä lapioimalla.

 

Joku muiston jo luuli unohtuneen,                                                                                    

kaverit haudalla pitivät puheen.

 

Muistamme meidän vahvaa ja rohkeaa pikku - marsua, 

 muistutitkin oikeaa karhua.

 

Öisin sinun leikki ja peli,

nukkujia harmitti ja herätteli.

 

Ihanan elämän elit ja heinää söit 

  iloksesi elämöit.

 

Marsun haudalle risusta ristin, tuuli toi,   

 kukkaseppeleen sisko taituroi.