Vaadinko liikaa, jos kaikki päiväsi pyydän itsellein?

Enkä öihinkään suostu sua unohtamaan.

Annatko aikasi kaiken, ja tartut käteeni mun,

haluat mukaasi ottaa elämäsi seikkailuun?

Tie on tuttu jo sulle, jos näytät sen oudon myös mullekin.

Ja yhteiset askeleemme veisivät eteenpäin.

Vaadinko liikaa, kun sanon: älä mene yksin, ota mut mukaan

elämän valkamaan?

Mä soudan sut saareen, ohi tään karikon.

Veisin rantaan, aaltojen yli kuohuvain.

Jäänkö elämälle velkaa, jos sinut syliini saan, hetken vain?

Vaadinko liikaa, aikaa edes yhden yön?

Silloin, kun kuutamon silta kultaa veen,

sulle lainaan villapaitaa ihoasi suojaamaan.

Turvaksesi käteni kiedon ennen kuin tähdet sammuu yön.

Vaadinko liikaa, jos elämältä hetken pyydän vain?

Maija Varonen 2. 5. 2012

Ilman sua on, kaikki turhaa on,

päivät yksin saan, viettää yksin vaan.

Tule lähellein, tule rakkaimpain,

tule vierellein, jää mun kanssain vain.

Jos polkuni eksynyt löydän jälleen,

polkuni salatun, polkuni eksyneen,

silloin luokses taas tulla voin kuin ennen,

tämä rakkaus kaikki sydämessäin,

oisit aina omanain.

Koko sydämestäin, sua rakastan vain,

sua tahdon rakastaa, sen tuntea sain.

Sulan silmiesi hehkuun, kun luoksesi palaan,

olet vastaus unelmiin, sua saan rakastaa.

Maija Varonen 2. 5.2012

Voisinko pinnalla poutapilven,

välttyä ikävään joutumasta,

kauas liitää paikasta tästä,

vapaana taivaallain liitäen.

Veteen yhdessä kuvastuen,

muistatko päivämme rannalla tässä,

seisoimme kanssasi värähtämättä,

me kaksi vain toisiamme rakastaen.

Aivan kuin linnun siivin liitäen,

olisit siinä taivaani tässä,

unelmain suuri toteutumassa,

nuo pilvetkin unelmiin nukahtaen.

Maija Varonen 01.05.2012

Avoimin ovin odotan kevättä,

kuuta kiurusta kesään.

Hiirenkorvat odottavat aikaa,

kun aurinko käskee vihreän.

Kukat tekevät nuppuja keväälle,

linnut istahtavat pihalleni.

En juokse pakoon,

kiellä siivettömyyttäni.

Leskenlehti ja hän kaksin pientareella,

poimin ne molemmat.

Järvi on ympärilläni,

kuvastun veteen.

Olen värähtämättä,

pelkään kuvajaiseni katoamista

auringon laskiessa.

Maija Varonen

    Jos olisit mieleni vellova meri

ja minä suuntaansa vaihtava laiva

silti kohtaisimme, vaikka reitti ois eri

ja matka suuri vaiva.

Jos olisit otsaani vilvoittava tuuli

ja minulla sydän joka ikävöi

sinulle soittaisi sävelen pilvi suuri

se luoksesi saapuisi salamoin.

Jos olisit merellä purje etäinen

minä luottaisin aaltojen kaarnalaivaan

vaikka ei laivani ole merikelpoinen

mitä tehdä voisin muutakaan.

Maija Varonen 24.3.2012

Silmiini sinut kirjoitin,

sinua kun katselin.

Iholleni tunteen talletin,

sinua kun kosketin.

Huulilleni sinut kirjoitin,

sinua kun suutelin.

Kuin ei huomista olisikaan,

yö saa tanssimme jatkumaan,

meidän tunteemme nähdessään,

saa soittajat sokaistumaan.

En tahdo katsettasi kadottaa,

en tätä tunnettani menettää.

Tunteisiini sidon köysin,

katseesi kun kerran löysin.

Kerran sinut kirjoitin,

elämääni jäävän sinun tahtoisin.

Maija Varonen 24.3.2012

      Kedolla kukkien kesäjuhlat,

jo soittavat sirkat

ja loistavat kukkaispuvut,

on koolla kukkien suvut.

Päivänkakkara, kissankello,

valloittavat koko pellon.

Orvokki tummasilmä sametissaan,

niittyleinikki keltaisissaan.

Metsämansikka punastuu,

kun puna- apilaan ihastuu.

Maija Varonen 24.3.2012

Tulisit,

kulkisit kanssani

metsät poluttomat,

polut salatut.

Viipyisit,

jäisit vierelleni.

Kallio,

rahkasammal,

metsät poluttomat,

kätkisivät meidät.

Löytäisimme,

polut salatut.

Maija Varonen 24.3.2012